Ilmanvaihdon asiantuntijoilta

Suodatinluokitus muuttui – ydinkohdat suunnittelijan näkökulmasta

Uusi kansainvälinen ilmansuodattimien luokitusstandardi SFS-EN ISO 16890 korvaa eurooppalaisen SFS-EN 779 -standardin. Uuden ISO 16890 -standardin käyttöönotossa on 18 kuukauden liukuma-aika, jolloin voimassa ovat sekä uusi, että vanha EN 779 -standardi. Uusi standardi tulee ottaa käyttöön viimeistään kesäkuussa 2018.

Tämä tarkoittaa, että molemmat standardit ja merkinnät voivat esiintyä rinnakkain ja merkinnät suodattimissa muuttuvat asteittain 18 kuukauden siirtymäkauden aikana. Tällä hetkellä käytössä oleva ilmansuodattimien eurooppalainen standardi (EN779:2012) luokittelee ilmansuodattimet niiden 0,4μm kokoisten pienhiukkasten erotuskyvyn mukaan. Uudessa standardissa tarkastellaan tämän hiukkaskoon sijaan koko hiukkaskokoaluetta 0,3–10 um.

Samoja hiukkasluokituksia käytetään arviointiperusteina myös maailman terveysjärjestö WHO:n raporteissa ja arvioinneissa.

Uusi ISO-standardi

Uudessa ISO 16890 -standardissa suodattimet jaetaan neljään pääluokkaan: ePM1, ePM2,5, ePM10 ja ISO Coarse). Pääsääntöisesti kaikki karkeat suodattimet (G1–G4) menevät ISO Coarse -luokkaan, joten niihin ei tule mitään suurempia muutoksia. Hienot suodattimet (M, F) jaetaan suodatettavan partikkelikoon ja erotusasteen määrityksellä. Esim. nykyinen F7 tulee muotoon ePM1 (50–65%).

Se, mihin luokkaan nykyisen luokituksen mukaiset suodattimet kuuluvat uudessa standardissa, on tapauskohtaista ja riippuu niiden ominaisuuksia. Useimmat nykyisin kaupallisesti saatavilla olevista F7-suodattimista on mitoitettu vastaamaan uutta ISO-standardiväliä ISO ePM1 (50%- 65%), joten suuria muutoksia standardin muuttuminen ei aiheuttane.

Luonnollisesti ISO ePM1 (F7) suodattimet poistavat myös suuremmat PM2,5 ja PM10 hiukkaset sekä karkean pölyn. Oikein valittu ilmansuodatin varmistaa raikkaan ja hyvänlaatuisen sisäilman, säästää energiaa ja antaa parempaa suojaa ihmisten terveydelle.

Ovatko hiukkaset vaarallisia?

Halkaisijaltaan alle 2.5 mikrometrin (µm) hiukkasia kutsutaan PM2,5-pienhiukkasiksi. Pienhiukkasia tulee ilmaan polttoaineiden palamisessa, erityisesti puun pienpoltossa. Hengitettäviksi hiukkasiksi kutsutaan halkaisijaltaan alle 10 mikrometrin (µm) hiukkasia. Tämän kokoiset hiukkaset kulkevat hengitysilman mukana ihmisen keuhkoputkiin asti. Hiukkaset voivat olla kemialliselta koostumukseltaan esimerkiksi valtaosin vaaratonta pölyä tai merisuolaa, mutta niihin voi olla sitoutuneena myös esimerkiksi haitallisia raskasmetalleja tai hiilivetyjä.

PM1-hiukkaset ovat erittäin pieniä (<1μm) ja ihmisterveyden kannalta kaikista haitallisimpia, koska ne tunkeutuvat keuhkorakkuloiden kautta verenkiertoon ja aiheuttavat mm. sydän ja verisuonitauteja.

PM1-hiukkasia ovat esimerkiksi erittäin hieno pöly, bakteerit ja virukset.

WHO:n mukaan PM2,5 ja PM10 -luokkien hiukkaset vaikuttavat negatiivisesti terveyteen. Keuhkoihimme päästessään ne voivat aiheuttaa hengityselin-, sydän- ja verisuonitauteja. Näiden hiukkasten negatiivisista terveysvaikutuksista tiedetään kuitenkin vielä liian vähän, jotta niitä voitaisiin kutsua vaarallisiksi.

Katupölyn mukana keuhkoihin kulkeutuu hiukkasia

Huomattava osa kaupunki-ilman hengitettävistä hiukkasista on liikenteen nostattamaa katupölyä. Pitoisuudet nousevat erityisesti maalis-huhtikuussa, jolloin jauhautunut hiekoitushiekka ja asfalttipöly nousevat liikenteen nostattamina kuivilta kaduilta.

Heikon ilmanlaadun alueilla todella terveellistä sisäilman laatua ei voida saavuttaa, elleivät ilmanvaihtojärjestelmien suodattimet pysty suodattamaan pois jo PM1-luokan pienhiukkasia.

Ilmanlaadun tarkkailussa on tarpeen kiinnittää huomiota yhä pienempiin hiukkaskokoihin, sillä pienemmät hiukkaset tunkeutuvat hengitysilman mukana syvemmälle hengitystiehyeisiin.

Viimeisimmät

Kategoriat

Recent Comments

    Tilaa uutiskirje

    ilmanvaihdon asiantuntijoilta